Tour TransAlp 2019 Stage 5: Kohtalon hetket Mortirololla

Tätä oli odotettu. Etukäteen iskun paikkana, ja edellisiltana kauhun sekaisin tuntein. Edellispäiviin verrattuna viides etappi oli aavistuksen kevyempi kokonaisuutena, mutta puolen välin jälkeen edestä löytyi legendaarinen Mortirolon nousu, joka kohoaa 13 kilometrin matkan keskimäärin 10% kulmalla. Tapahtuman reittioppaan mukaan nousun keskimmäinen 10 kilometriä on itseasiassa keskimäärin 12% ja alussa sekä lopussa on pätkät aavistuksen loivempaa, jotka laskevat kokonaiskeskiarvon lähelle kymmentä. Nousu ei anna armoa hetkeksikään, sillä neulansilmätkin ovat profiililtaan niin jyrkkiä, etteivät ne mahdollista mikrolepoa tasaisin väliajoin.

Aamu alkoi Livignosta, jossa lasketeltiin ensin laakson reunalta toiselle Passo D’Eiran alkuun. Nousu oli miellyttävän tasaisesti 6-8% jyrkkyydellä noin 2200 metriin kohoava. Lähdöstä D’Eiran huipulle ajettiin 40 minuuttia, jonka jälkeen laskettiin D’Eiralta kerätyt nousumetrit muutamassa minuutissa toisen puolen laaksoon, jossa nokka kääntyi jälleen ylös kohti Foscagnon ylitystä noin 2300 metrissä. Foscagno oli luonteeltaan samanlainen tasaisesti 6-7% nouseva, ainoastaan lopussa pääsi kokeilemaan lyhyellä matkalla kymmentä prosenttia.

Työskentely ”toimistossa” yli 2000 metrissä alkoi jo käydä kuin vanhoilta tekijöiltä, varsinkin kun Livignon ympäristössä oli aamulla mukavasti reilu 20°C lämmintä. Foscagnolta lähtiessä kukas muukaan kuin Mathieu van der Poel ajoi polulta vierellemme Alankomaiden maastopyöräilymaajoukkueen kärjessä. Ei jääty ottamaan kaverikuvaa.

Foscagnon toisella puolella alas laskiessa lämpötilan kohoamisen tunsi selvästi. Loppupäivästä oli tulossa erittäin kuuma, mutta onneksi seuraavat 50 kilometriä olivat selvästi laskuvoittoisia kohti Mortiroloa. Matka taittui ensin pienemmissä ryhmissä ja lopulta muutaman kymmenen hengen ryhmässä.

Jo toukokuussa hikoilutti, kun Giro vieraili viimeisellä viikollaan täällä. Etukäteen oli suunniteltu että Mortirololla voisi ”kokeilla vähän jalkaa” jos edelliset etapit eivät olisi vieneet kaikkia mehuja. Lopulta mäen alla oli tunnustettava reaaliteetit – Mortirolo ei ole mikään huvipuisto. Mitään ylimääräistä ei ollut annettavana. Päivän teemana oli enemmänkin saapua maaliin aikarajan puitteissa, ja mahdollistaa siten kilpailun läpäisy.

Edellispäivien kuorma huomioiden olisi ylipäänsä saavutus ajaa nousu pysähtymättä ylös asti. Jukan lainapyörän lyhin välitys 36-28 ei olisi mahdollistanut sitä edes tuoreilla jaloilla. Lisähaasteena oli vielä kuuma olosuhde – ajotietokone tallensi varjossa Mortiroloa edeltävältä huoltopisteeltä lämpötilan 32°C.

Mortirolon 13 kilometriin käytettiin tällä kertaa lähes kaksi tuntia. Lopulta kuitenkin oltiin ylhäällä, jälleen yli 1800 metrissä. Jälkiviisaana todettiin, että Ilkan pyörän 34-30 välitys oli juuri ja juuri riittävä kuntoilijalle Mortirololla.

Nousu verotti tällä kertaa myös klosseja.

Mortirolon laelta ajettiin kuvankaunista ”panoraamatietä” Aprican maalikaupunkiin, jossa tienvarsilämpömittari tervehti pyöräilijöitä lukemalla 42°C.

Eilen tämä hetki tuntui vielä kaukaiselta haaveelta. Nyt kaikki TransAlpin haastavat nousut on ajettu ja merkittävä osa nousumetreistä on kerätty. Edessä on enää huomisen ”välipäivämäinen”, alle 90 km pitkä ja alle 2000 nousumetriä sisältävä etappi ja ylihuomisen päätösetappi, jossa riittää kiivettävää mutta haastavuusluokitus on vain 3/5. Garda-järvi alkaa tuoksua tänne asti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close